Out of nowhere I got this idea that I walk through the Kallio's church's garden. I saw this little wounded carrion crow on the ground. It looked like it had broke its wing and limped a bit when it walked. I felt so sad about it.
Because I live nearby, I went home to get some bread and water in a cup to the bird. First, it looked me like I was such a fool, then it started to eat and drink without any fear towards me. I guess it understood that I am not going to harm it.
Funny thing was, no one else who passed by didn't regonize this little bird, they didn't even noticed that I was sitting there, staring something and smiling by myself.
Common question is; how big you have to be to get attention? How loud you have to scream to get some help in this greed and busy world? How much you have to make an effort to be visible to others without doing something stupid? It made me think that this is a hell of a brutal world to a small creature like that, or even for the little bit bigger creature.
Never forgot this; take care of the smaller ones, because you never know when comes that specific time you have to turn to somebody.
lauantai 14. kesäkuuta 2014
torstai 5. kesäkuuta 2014
Talking about friendship
Sitä mukaan kun ihminen vanhenee, se oppii enemmän myös itseään. Kuoriutuu turhat pelot ja suorituspaineet pois ja osaa ehkä relata, toisaalta ottaa helpommin riskejä.
Mä olen tutustunut moneen hienoon uuteen ihmiseen, mistä oon tosi ilonen. Sellaisiin, joiden kanssa yksinkertasesti on enemmän jaettavaa ja puhuttavaa. Jossain vaiheessa on myönnettävä, ettei ihan jokaisen kanssa tarvitse toimeen tulla, mutta noin enimmäkseen tajuaa, millasia ihmisiä ympärilleen "keräilee". Jokaiselta saa jotakin, ja jokaiselle on jotakin annettavaa. Se kun suuri palapeli, joka kokonaisuudessaan muodostaa eheän kokonaisuuden.
Kiitos rakkaat ystävät, että olette mun maailmassa<3.
- Elina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)